Magnesium ja lehmä
Magnesiumin puute
Magnesiumia tarvitaan lähes kaikissa keskeisissä lehmän elimistön aineenvaihduntaprosesseissa. Se on hyvin tärkeä mm. kalsiumaineenvaihdunnalle. Magnesiumin puute johtaa myös kalsiumin puutteeseen.
Magnesiumin puute onkin merkittävä syy poikimahalvauksiin. Magnesiumia pidetään jopa tärkeimpänä ravintoaineena poikimahalvauksen ennaltaehkäisyssä. Siksi magnesiumin saantiin onkin kiinnitettävä huomiota erityisesti ummessaolokauden lopulla. Magnesiumin puute on yleensä piilevää, vähentynyt tuotos ja kalsiumin puutteeseen liittyvien häiriöiden lisääntynyt esiintyminen karjassa voivat olla ainoat puutteen oireet.
Magnesiumin puute voi ilmetä akuutisti laidunhalvauksena eli laidunkouristuksena, ja jopa äkkikuolemina. Nuori laidunruoho sisältää paljon kaliumia ja runsaasti valkuaista. Kalium, ja valkuaisylimäärästä pötsissä muodostuva ammoniumtyppi heikentävät magnesiumin imeytymistä pötsissä. Riskiaika laidunkouristukselle on muutama päivä laitumelle laskun jälkeen, kunnes pötsimikrobit oppivat hyödyntämään ammoniumtyppeä. Sama riski liittyy loppukesällä lehmien siirtoon vanhalta laidunlohkolta odelmalle. Akuutti laidunkouristus on harvinaistunut Suomessa, koska magnesiumin saantiin laidunkaudella on kiinnitetty huomiota. Magnesiumin puutetta esiintyy silti, vaikka akuutteja kouristustapauksia esiintyykin harvemmin.
Akuutti magnesiumin puutteesta johtuva halvaus voi esiintyä myös muun rajun ruokinnanmuutoksen yhteydessä, esim. umpeenpanon yhteydessä, jos väkirehumäärä lasketaan hyvin nopeasti alas. Tämä liittyy pötsin pH:n muutoksiin. Myös voimakas stressi voi akutisoida magnesiumin puutteen.
Mikäli karjassa on yksikin laidunkouristustapaus, tai muuten magnesiumin puutteen vuoksi oireileva eläin, on syytä epäillä, että kaikki samalla rehustuksella olevat eläimet kärsivät magnesiumin puutteesta. Karjan tilannetta kannattaa tutkia ottamalla muutamia virtsanäytteitä, ja määrittämällä niistä magnesium. Pitoisuus yli 4,4, mmol/l tarkoittaa, että saanti on kohdallaan, alle 1 mmol/l kertoo selvästä puutteesta.
Magnesiumin riittävä saanti
Magnesiumin imeytyminen pötsissä on merkittävin magnesiumin saantia määrittävä tekijä. Magnesiumin aktiivista imeytymistä heikentää mm. rehun korkea kaliumpitoisuus ja korkea raakavalkuainen (ammoniumtyppi pötsissä). Kun aktiivinen imeytyminen näistä syistä on heikkoa, on pötsinesteen magnesiumpitoisuuden noustava korkeaksi, jotta passiivinen imeytyminen pystyy korjaamaan tilannetta. Tähän tarvitaan runsasta magnesiumlisää.
Lypsylehmän magnesiumin tarve Luken ruokintasuositusten mukaan (550 kg eläin): Magnesiumia sisäruokintakaudella tuotostasosta riippuen 29-49 g / vrk (30 kg – 60 kg tuotos), laidunkaudella 39-65 g / vrk (30-60kg tuotos). Lisäksi suositellaan laidunkauden alussa 20-30 g päivittäistä magnesiumlisää. Umpikauden viimeisinä viikkoina suositeltava rehun magnesiumpitoisuus on n. 0,35-0,4% kg ka. Tämä vastaa n. 35-40 g magnesiumia lehmää kohti vuorokaudessa.
Rehun magnesiumpitoisuuteen vaikuttaa mm. lannoitus. Lietelannan levitys nurmelle nostaa rehun kaliumpitoisuutta ja vähentää magnesiumpitoisuutta. Eli heikentää lehmän magnesiumin saantia rehusta.
Magnesiumlisät
Magnesiumoksidi on käytännöllisin ja suositeltavin magnesiumlisä lypsylehmälle , koska se sisältää enemmän magnesiumia kuin muut magnesiumsuolat, on maittavampi, ja emäksisyyden vuoksi sopivampi lypsyajan ruokintaan. Muut magnesiumsuolat sisältävät magnesiumia huomattavasti vähemmän: magnesiumsulfaatti 9 % ja magnesiumkloridi 18 %. Magnesiumoksidi sisältää yleensä 54-60% magnesiumia.
Kun karjalla tai yksittäisellä lehmällä on magnesiumista puutetta, ja/tai passiivinen imeytyminen pötsistä ei toimi haittaavien tekijöiden (kuten rehun runsas kalium tai valkuaispitoisuuden nopea nousu) on 30 grammaa magnesiumia suositeltu päivittäisen magnesiumlisän määrä, normaalin rehustuksen ja kivennäisruokinnan lisäksi. Joissakin lähteissä puhutaan jopa 60 grammasta. Magnesiumlisää tarvitaan siis laitumelle laskun yhteydessä muutaman päivän ajan ja muissa tilanteissa, joissa rehun raakavalkuainen nousee nopeasti, tai rehu sisältää runsaasti kaliumia. Myös muiden äkillisten ruokinnanmuutosten, ja stressitilanteiden yhteydessä siitä voi olla hyötyä. Sekä tilanteen nopeaan korjaamiseen, kun karjassa on todettu tai epäillään magnesiumin puutetta. Ennen poikimista riittävä magnesiumin saanti on erityisen tärkeää, mutta ensisijaisesti se tulisi varmistaa oikealla rehustuksella.
